Pohdintoja ajassa

Omenapuun opetuksia

Tiistai 7.4.2015 - Lasse Mustonen


Tarhaomenapuut osaavat kypsyttää lajinsa mukaisesti monenlaisia omenoita. Puutarhuri voi syödä toiset heti kesällä, toiset syksyllä ja talviomenat hän voi laittaa kellariin kypsymään. Kun seurakunnassa opimme ymmärtämään mikä on seurakuntalaiselle tärkeää ja miksi se on tärkeää seurakunnan jäsenille, niin me voimme yhdessä heidän kanssa syventää kirkon jäsenyyttä.

Laadullisesti omenapuu voi nousta arvoketjussa, kun se vartetaan liittämällä siihen toisen lajikkeen oksa tai puuta voidaan jalostaa vuosi vuodelta kestävämmäksi ja satoisammaksi lajikkeeksi. Ketju pitenee puutarhurin ostaessa syksyn omenoilla kauppiaalta lannoitetta kevääksi. Tiedollisesti toiminta laajenee, kun puutarhayhdistyksen neuvoja kertoo kirvojen torjunnasta. Muutos yksittäisten seurakuntalaisen toiminnassa ei vaikuta vain mekaanisesti seurakuntaan, vaan dynaamisesti koko järjestelmään. Jos halla vie omenankukat keväällä, niin puutarhuri ystävineen näkee nälkää talvella.  Jos seurakuntalainen eroaa kirkosta, niin joudumme supistamaan toimintaamme. Toisin ajatellen. Jos pystymme tarjoamaan jotain laadullisesti ainutlaatuista, niin seurakuntalaiset sitoutuvat jäsenyyteen.

Seurakunnan jäsenyyden syventäminen edellyttää kirkolta seurakuntalaisten toiminnan ja elämän tuntemista. Työntekijän ja seurakuntalaisten tavoitteiden liittyessä yhä syvemmin toisiinsa heistä tulee vuorovaikutuksessa olevia kumppaneita. Kirkko ei enää tarjoa pelkkää palvelua tai ratkaisua seurakuntalaisen ongelmaan, vaan tuo sellaista lisäarvoa jäsenen elämään, mitä hän ei voi mistään muualta saada. Seurakuntatyön arvo ei ole ainoastaan toiminnan osallistujamäärissä, vaan arvokasta on se, mikä on seurakuntalaiselle tärkeää, koska hyvä tunnesidos lujittaa jäsenyyttä.

 

Omenapuun tärkein prosessi on sen säilyminen lajina. Se on osannut yhdistää oman ydinprosessinsa puutarhurin tärkeimpään prosessiin, joka on saada kesän jälkeen syödä terveellisiä omenoita koko pimeän talven ja säilyä hengissä. Kirkolle on tärkeää säilyttää mahdollisuus monipuoliseen evankeliumin julistamiseen ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen ja siihen tarvitsemme jäsentemme tukea.



Kirkolla on arvokkaita, elämää säilyttäviä prosesseja. Mitäpä ihminen antaisi syödäkseen ikuisesti elämän puusta, josta kerrotaan, että ”puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden ” (Ilm 22:2). Näin ajatellen - elämän tärkeimmillä arvoilla ei ole hintaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, jäsenyys, seurakunta, prosessi

Kotikirkko

Sunnuntai 22.3.2015 - Lasse Mustonen

Olen elämäni varrella joutunut muuttamaan monta kertaa. Lapsuuteni vietin Somerolla ja nuoruuteni Lohjalla. Työn vuoksi olen vaihtanut asuinpaikkaa useasti. Jokaisella paikkakunnalla on ollut kirkko, jossa olen voinut käydä jumalanpalveluksessa ja joskus jopa itsekseni hiljentymässä rukoukseen. Mikä kirkon voisin tuntea kotikirkokseni?

Työkirkoista Someron kirkko seisoo juhlavasti korkealla mäellä ja Somerniemen kirkko on järven rannalla. Vanajan kirkko on perinteisen kaunis, kun Valkeakosken kirkko edustaa toimivaa, modernia arkkitehtuuria. Martinkirkon pelkistetty tyyli puhuttelee ja Kakskerran kirkossa saan työskennellä lähellä merta.  

Yhtä kirkkoa en kuitenkaan ole voinut ohittaa ajatuksissani. Henkisesti tunnen kotikirkokseni Lohjan Pyhän Laurin kirkon, vaikka nykyään en käy siellä edes joka vuosi. Siellä minut konfirmoitiin ja seurakuntanuorena tuli istuttua sen penkeissä. Ehkä se on minulle kotikirkko, koska se on kaimani. Pyhän Laurin kirkossa voin tuntea vuosisatojen perinteen ja sen seiniltä tunnistan monia raamatullisia kuvia. Sitä ympäröivällä hautausmaalla aloitin ensimmäisen kesätyöni 1976. Monet ovat muistot ja tunteet.

Muutoksen keskellä ihmiselle on tärkeää liittyä johonkin läheiseen ja kestävään. Siksi oma kotikirkko on tärkeä, vaikka siellä ei usein kävisikään. Se edustaa jotain suurempaa, pysyvää ja turvaa elämässä.

Kun katson elämääni taaksepäin, niin kiitän Jumalaa omasta seurakunnasta, kotikirkosta ja kaikesta hyvästä, jota seurakuntani jäsenenä olen voinut saada kirkon seinien sisällä. Kirkossa voin kokea Jumalan läheisyyttä, siksi kotikirkko omalla paikkakunnalla on rakas ja tärkeä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, Pyhä Lauri, Somero, Lohja, seurakunta

Henki vai hallinto kirkossa

Perjantai 27.2.2015 - Lasse Mustonen

Henki vai hallinto kirkossa

Kirkon hengellisen ja hallinnollisen toiminnan välistä suhdetta voi verrata kastelujärjestelmään. Kastelujärjestelmän ojat, pumput ja patoaltaat edustavat hallinnointia ja järjestelmällisyyttä. Järjestelmässä virtaava vesi edustaa hengellisyyttä. Järjestelmän - seurakunnan hallinnon - tarkoituksena on huolehtia veden jakamisesta eli evankeliumin julistamisesta ja seurakunnan hengellisestä kasvusta.

Vesi toki löytää uomansa ilman hallinnollista kastelujärjestelmää ja virtaa alavia paikkoja pitkin mereen, mutta seurakunta kuihtuu. Toisaalta pelkkä viimeistä tippaa myöten hallinnollinen kastelujärjestelmä on tarkoitukseton, jos siinä ei virtaa raikasta, puhdasta vettä.

Kirkolliskokous päättää ensi toukokuussa kirkon hallintorakenteesta. Kyseessä on tärkeä asia, koska siinä päätetään millä tavoin seurakuntien vähenevät voimavarat suunnataan kansamme hengellisyyden hyväksi. Meidän seurakunnan työntekijöiden vastuulla on pyrkiä siihen, että voisimme parhaalla mahdollisella tavalla kertoa ilosanomaa kaikille ihmisille.

Hallinnon tehtävä on palvella evankeliumin asiaa, mutta kumpi on lopulta tärkeämpää? Vesi vai kastelujärjestelmä eli henki vai hallinto? Uskonnolliselle yhteisölle tärkeintä on hengellisyys eli vesi! Mutta hedelmäpuille eli seurakunnan jäsenille ei ole vedestä mitään hyötyä ellei hengellisyyttä voida viedä sinne missä sitä kaivataan. Siksi molemmat – henki ja hallinto - tarvitsevat tässä maailmassa toisiaan.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallinto, kirkko, hengellisyys, seurakunta

Nimeltä kutsuttu

Tiistai 3.2.2015 klo 8:50 - Lasse Mustonen

Kaste on portti seurakuntaan. Kasteessa meidät liitetään seurakunnan jäseneksi ja Kristuksen yhteyteen. Monissa vanhoissa kirkoissa kastemalja on sijoitettu länsipäädyn oven viereen, koska kaste on alun sakramentti, joka johtaa sisälle kristilliseen elämään. Toisissa kirkoissa kastemalja on lähellä alttaria, koska ainutkertaisena pyhänä toimituksena sen johtaa alttarin sakramenttiin, jossa saamme nauttia Kristuksen ruumiin ja veren.

Jo Vanhan testamentin lehdiltä voimme lukea Jumalan lupauksen:

Ja nyt -- näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: -- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. (Jes 43:1)

Yleinenkin nimi on ainutlaatuinen asia, joka tekee meistä yksilöitä. Vaikka meidän sormemme ja silmämme muistuttavat toisiaan, niin silti jokaisen sormenjäljet ja silmäterä ovat erilaisia. Jumalan luomistyö on rikasta jokaisen ihmisen kohdalla.

Joskus kastaessani pientä lasta ajattelen mitä hänestä tulee isona. Onneksi minun ei tarvitse sitä tietää, vaan saan jättää sen Jumalan johdatuksen varaan. Kasteen perusteella saan uskoa, että Jumalan hyvä työ on alkanut lapsessa ja se jatkuu hänen elämänsä loppuun asti.

Kristillisinä kasvattajina voimme toteuttaa neljän R-kirjaimen ohjelmaa. Saamme Rakastaa, antaa Rajat, Rohkaista ja Rukoilla. Jokainen kristitty voi rukoilla kummilapsensa tai kenenkä tahansa puolesta. Rukous muuttaa rukoilijaa, rukoiltavaa ja koko maailmaa, koska rukous ei ole meidän, vaan Kaikkivaltiaan varassa.

kastemalja2015web.jpg

Kasteeseen liittyy myös kiitollisuus elämästä, siitä että jokainen elämämme päivä on lahjaa. Joudun kuitenkin yhä uudelleen tunnustamaan, että minussa on vielä paljon keskeneräistä. Silti saan luottaa Jumalan lupaukseen, että myös jotain uutta syntyy minussa päivittäin. Se ei ole omaa ansiotani, vaan Jumalan salattua työtä jokaisessa kastetussa.

Kuten Katekismuksessa todetaan:

"Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana".

Tämän uskon varassa on hyvä elää ja se antaa ikuisen elämän toivon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaste, lapsi, portti, seurakunta

Kirkko on silta

Torstai 22.1.2015 - Lasse Mustonen

Kirkko on silta

Silta ei voi leijua ilmassa, vaan sillalla täytyy olla kaksi tukevaa pengertä tai muuta tukipistettä. Kirkolla on kaksi tukevaa pengertä. Toinen on Jumala ja toinen ihmiset. Seurakunnan toiminnassa emme voi unohtaa Jumalaa emmekä myöskään ihmistä. Jeesuksen mukaan tärkein käsky oli rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jos jätämme jommankumman huomiotta, niin silta romahtaa.

halikonvanhasiltaweb.jpg

Ennen vanhaan sillalla järjestettiin kylätansseja, joten se oli keskeinen kokoontumispaikka. Seurakunnalla on myös yhteisöllinen merkitys, koska seurakunnan tehtävä on koota ihmisiä yhteen, jotta yhdessä voisimme saada voimaa elämään, kasvaa uskossa ja palvella Jumalaa. Yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa yhteisöllisyydellä on tilansa. Silta yhdistää.

 

Sillan tulee olla oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Seurakunnan pitää olla siellä, missä ihmiset liikkuvat ja silloin kun ihmiset liikkuvat. Väärään paikkaan ja väärään aikaan järjestetty seurakunnallinen toiminta ei kerää ihmisiä. Silta kokoaa.

Sillan tulee olla silta. Jos silta yrittää olla jotain muuta, niin se ei voi täyttää tehtäväänsä. Jos kristillinen seurakunta epäilee olevansa seurakunta ja yrittää olla jotain muuta, niin se ei voi täyttää tehtäväänsä Kristuksen seurakuntana. Kirkko on silta ihmisten ja Jumalan välillä.

Lopuksi vielä Mikkelin piispan Seppo Häkkisen lisäys: Sillalla on funktionaalinen tarkoitus. Se ei ole olemassa itseään varten eikä siltä itsessään ole tärkeä.

Kuvassa: Halikon vanhasilta, joka valmistui 1866.

1 kommentti . Avainsanat: kirkko, seurakunta, tehtävä, palvelu