Pohdintoja ajassa

Omenapuun opetuksia

Tiistai 7.4.2015 - Lasse Mustonen


Tarhaomenapuut osaavat kypsyttää lajinsa mukaisesti monenlaisia omenoita. Puutarhuri voi syödä toiset heti kesällä, toiset syksyllä ja talviomenat hän voi laittaa kellariin kypsymään. Kun seurakunnassa opimme ymmärtämään mikä on seurakuntalaiselle tärkeää ja miksi se on tärkeää seurakunnan jäsenille, niin me voimme yhdessä heidän kanssa syventää kirkon jäsenyyttä.

Laadullisesti omenapuu voi nousta arvoketjussa, kun se vartetaan liittämällä siihen toisen lajikkeen oksa tai puuta voidaan jalostaa vuosi vuodelta kestävämmäksi ja satoisammaksi lajikkeeksi. Ketju pitenee puutarhurin ostaessa syksyn omenoilla kauppiaalta lannoitetta kevääksi. Tiedollisesti toiminta laajenee, kun puutarhayhdistyksen neuvoja kertoo kirvojen torjunnasta. Muutos yksittäisten seurakuntalaisen toiminnassa ei vaikuta vain mekaanisesti seurakuntaan, vaan dynaamisesti koko järjestelmään. Jos halla vie omenankukat keväällä, niin puutarhuri ystävineen näkee nälkää talvella.  Jos seurakuntalainen eroaa kirkosta, niin joudumme supistamaan toimintaamme. Toisin ajatellen. Jos pystymme tarjoamaan jotain laadullisesti ainutlaatuista, niin seurakuntalaiset sitoutuvat jäsenyyteen.

Seurakunnan jäsenyyden syventäminen edellyttää kirkolta seurakuntalaisten toiminnan ja elämän tuntemista. Työntekijän ja seurakuntalaisten tavoitteiden liittyessä yhä syvemmin toisiinsa heistä tulee vuorovaikutuksessa olevia kumppaneita. Kirkko ei enää tarjoa pelkkää palvelua tai ratkaisua seurakuntalaisen ongelmaan, vaan tuo sellaista lisäarvoa jäsenen elämään, mitä hän ei voi mistään muualta saada. Seurakuntatyön arvo ei ole ainoastaan toiminnan osallistujamäärissä, vaan arvokasta on se, mikä on seurakuntalaiselle tärkeää, koska hyvä tunnesidos lujittaa jäsenyyttä.

 

Omenapuun tärkein prosessi on sen säilyminen lajina. Se on osannut yhdistää oman ydinprosessinsa puutarhurin tärkeimpään prosessiin, joka on saada kesän jälkeen syödä terveellisiä omenoita koko pimeän talven ja säilyä hengissä. Kirkolle on tärkeää säilyttää mahdollisuus monipuoliseen evankeliumin julistamiseen ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen ja siihen tarvitsemme jäsentemme tukea.



Kirkolla on arvokkaita, elämää säilyttäviä prosesseja. Mitäpä ihminen antaisi syödäkseen ikuisesti elämän puusta, josta kerrotaan, että ”puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden ” (Ilm 22:2). Näin ajatellen - elämän tärkeimmillä arvoilla ei ole hintaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, jäsenyys, seurakunta, prosessi