Pohdintoja ajassa

Omenapuun opetuksia

Tiistai 7.4.2015 - Lasse Mustonen


Tarhaomenapuut osaavat kypsyttää lajinsa mukaisesti monenlaisia omenoita. Puutarhuri voi syödä toiset heti kesällä, toiset syksyllä ja talviomenat hän voi laittaa kellariin kypsymään. Kun seurakunnassa opimme ymmärtämään mikä on seurakuntalaiselle tärkeää ja miksi se on tärkeää seurakunnan jäsenille, niin me voimme yhdessä heidän kanssa syventää kirkon jäsenyyttä.

Laadullisesti omenapuu voi nousta arvoketjussa, kun se vartetaan liittämällä siihen toisen lajikkeen oksa tai puuta voidaan jalostaa vuosi vuodelta kestävämmäksi ja satoisammaksi lajikkeeksi. Ketju pitenee puutarhurin ostaessa syksyn omenoilla kauppiaalta lannoitetta kevääksi. Tiedollisesti toiminta laajenee, kun puutarhayhdistyksen neuvoja kertoo kirvojen torjunnasta. Muutos yksittäisten seurakuntalaisen toiminnassa ei vaikuta vain mekaanisesti seurakuntaan, vaan dynaamisesti koko järjestelmään. Jos halla vie omenankukat keväällä, niin puutarhuri ystävineen näkee nälkää talvella.  Jos seurakuntalainen eroaa kirkosta, niin joudumme supistamaan toimintaamme. Toisin ajatellen. Jos pystymme tarjoamaan jotain laadullisesti ainutlaatuista, niin seurakuntalaiset sitoutuvat jäsenyyteen.

Seurakunnan jäsenyyden syventäminen edellyttää kirkolta seurakuntalaisten toiminnan ja elämän tuntemista. Työntekijän ja seurakuntalaisten tavoitteiden liittyessä yhä syvemmin toisiinsa heistä tulee vuorovaikutuksessa olevia kumppaneita. Kirkko ei enää tarjoa pelkkää palvelua tai ratkaisua seurakuntalaisen ongelmaan, vaan tuo sellaista lisäarvoa jäsenen elämään, mitä hän ei voi mistään muualta saada. Seurakuntatyön arvo ei ole ainoastaan toiminnan osallistujamäärissä, vaan arvokasta on se, mikä on seurakuntalaiselle tärkeää, koska hyvä tunnesidos lujittaa jäsenyyttä.

 

Omenapuun tärkein prosessi on sen säilyminen lajina. Se on osannut yhdistää oman ydinprosessinsa puutarhurin tärkeimpään prosessiin, joka on saada kesän jälkeen syödä terveellisiä omenoita koko pimeän talven ja säilyä hengissä. Kirkolle on tärkeää säilyttää mahdollisuus monipuoliseen evankeliumin julistamiseen ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen ja siihen tarvitsemme jäsentemme tukea.



Kirkolla on arvokkaita, elämää säilyttäviä prosesseja. Mitäpä ihminen antaisi syödäkseen ikuisesti elämän puusta, josta kerrotaan, että ”puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden ” (Ilm 22:2). Näin ajatellen - elämän tärkeimmillä arvoilla ei ole hintaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, jäsenyys, seurakunta, prosessi

Kirkkoon liittyi 15.500 ihmistä

Torstai 15.1.2015 klo 22:20 - Lasse Mustonen

Seurakunnan jäsenyyden suhteen on menossa kaksisuuntainen liike ja ovi käy vilkkaasti molempiin suuntiin. Vuonna 2014 seurakuntien jäseniksi liittyi ennätysmäärä ihmisiä. Ennakkotietojen mukaan  heitä oli koko maassa 15.500 jäsentä. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä kirkkoon liittyi 558 henkilöä. Se on enemmän kuin koskaan ennen. Tästä on syytä iloita!

Dosentti Kati Niemelän tutkimus Vieraantunut vai pettynyt valottaa eroamisen moninaisia syitä. Eroamiseen vaikuttavat toki monet kirkon ulkopuoliset tekijät, mutta yleisimmin kirkosta erotaan siksi, ettei kirkolla koeta olevan henkilökohtaisesti riittävästi merkitystä. Toinen ryhmä syitä on ollut huono palvelu. Näihin molempiin kirkolla on mahdollisuus vaikuttaa.

Edellisen talven aikana olin kolmissa lähiomaiseni hautajaisissa. Siunauskappelin penkissä istuessa näkee ja oppii paljon. Pääsääntöisesti olen nähnyt hyvää, mutta myös jotain opiksi otettavaa.

Kirkko elää tällä hetkellä, kuten muukin yhteiskunta, murrosvaihetta, jonka lopputulosta ja siihen vievää tietä ei ole helppoa hahmottaa. Seurakunnan jäsenyyden vahvistamiseen ei ole olemassa yhta ainoaa keinoa. Siksi pitää huolehtia toimivien käytäntöjen säilyttämisestä ja samaan aikaan rakentaa uudenlaisia tapoja kohdata ihmisiä. 

Kohtaamisen laadukkuuden arvioi aina seurakuntalainen. Työntekijöiden tehtävänä on tarjota täysipainoisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Aina ja kaikkien kanssa se ei valitettavasti onnistu. Silti siihen tulisi pyrkiä, koska jokainen ihminen kaipaa tulla kohdatuksia omana itsenään.

Tulevaisuudessa luterilainen kirkko on suhteessa pienempi, mutta vielä pitkään suurin uskonnollinen yhteisö Suomessa. Tällä hetkellä jäseniä on yli 4 miljoonaa ja inhimillisesti katsoen heidän varassaan lepää kirkon työ. Samaan aikaan joudumme sisimmässämme tunnustamaan, että kaikki hengellinen työ riipuu vain ja ainoastaan vain Jumalasta.

Jokaisella on ollut oma syynsä tulla kirkon jäseneksi ja niitä on yhtä monta kuin on ollut liittyjiä. Varmasti yksi tärkeä tekijä on ollut, että kirkon tehtävänä on mahdollistaa ihmiselle pyhän kohtaaminen ja tarjota vastauksia elämän peruskysymyksiin: kuka olen, mistä tulen ja mille arvoille rakennan elämäni? Silloin puhutaan kristiliisestä uskosta ja arvoista. Se on tärkeä perustehtävä nyt ja tulevaisuudessakin.

 



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, jäsenyys, tulevaisuus