Pohdintoja ajassa

Kotikirkko

Sunnuntai 22.3.2015 - Lasse Mustonen

Olen elämäni varrella joutunut muuttamaan monta kertaa. Lapsuuteni vietin Somerolla ja nuoruuteni Lohjalla. Työn vuoksi olen vaihtanut asuinpaikkaa useasti. Jokaisella paikkakunnalla on ollut kirkko, jossa olen voinut käydä jumalanpalveluksessa ja joskus jopa itsekseni hiljentymässä rukoukseen. Mikä kirkon voisin tuntea kotikirkokseni?

Työkirkoista Someron kirkko seisoo juhlavasti korkealla mäellä ja Somerniemen kirkko on järven rannalla. Vanajan kirkko on perinteisen kaunis, kun Valkeakosken kirkko edustaa toimivaa, modernia arkkitehtuuria. Martinkirkon pelkistetty tyyli puhuttelee ja Kakskerran kirkossa saan työskennellä lähellä merta.  

Yhtä kirkkoa en kuitenkaan ole voinut ohittaa ajatuksissani. Henkisesti tunnen kotikirkokseni Lohjan Pyhän Laurin kirkon, vaikka nykyään en käy siellä edes joka vuosi. Siellä minut konfirmoitiin ja seurakuntanuorena tuli istuttua sen penkeissä. Ehkä se on minulle kotikirkko, koska se on kaimani. Pyhän Laurin kirkossa voin tuntea vuosisatojen perinteen ja sen seiniltä tunnistan monia raamatullisia kuvia. Sitä ympäröivällä hautausmaalla aloitin ensimmäisen kesätyöni 1976. Monet ovat muistot ja tunteet.

Muutoksen keskellä ihmiselle on tärkeää liittyä johonkin läheiseen ja kestävään. Siksi oma kotikirkko on tärkeä, vaikka siellä ei usein kävisikään. Se edustaa jotain suurempaa, pysyvää ja turvaa elämässä.

Kun katson elämääni taaksepäin, niin kiitän Jumalaa omasta seurakunnasta, kotikirkosta ja kaikesta hyvästä, jota seurakuntani jäsenenä olen voinut saada kirkon seinien sisällä. Kirkossa voin kokea Jumalan läheisyyttä, siksi kotikirkko omalla paikkakunnalla on rakas ja tärkeä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, Pyhä Lauri, Somero, Lohja, seurakunta