Tulevaisuuden kirkko

Olen miettinyt mikä on tärkeää kirkon tulevaisuuden kannalta ja päätynyt viiteen yhden käden sormin laskettavaan asiaan:

1) Elävä hengellisyys,

2) Suuntaava strategia,

3) Osaavat tekijät (työntekijät ja vapaaehtoiset),

4) Tehokkaat ja laadukkaat toimintaprosessit,

5) Vuorovaikutteinen viestintä.

Näistä viidestä yksikään ei ole ilman toista, vaan kaikkia tarvitaan. Aivan samoin kuin vanhanaikaisessa puisessa vesisaavissa kaikkien lautojen pitää olla riittävän pitkiä. Jos yksi lauta on huomattavasti toisia lyhyempi, niin vesi valuu sen kohdalta ulos.

Elävä hengellisyys on kaiken lähtökohta. Kirkko ja sen seurakunnat ovat olemassa vanhurskauttavan uskon syntymistä varten. Jokaisella ihmisellä on oma kokemuksensa Jumalasta ja sitä on syytä kunnioittaa, sillä meillä kristityillä on paljon enenmmän yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia seikkoja. Tämä tärkein seikka ja lähtökohta ei ole meidän varassamme, vaan se on Jumalan työtä, jonka Herramme on antanut seurakunnalleen tehtäväksi.

Strategian tehtävänä on miettiä miten seurakunnan toimintaa suunnataan. Sana kuulostaa hienolta, mutta käytännössä se tarkoittaa päätöstä mitä seurakunnassa tehdään ja myös mitä EI tehdä. Tarkoituksena on kohdentaa voimavaroja sinne, missä niistä arvioidaan saatavan aikaan hyvää. Niukkuudessa elettäessä vaikeinta on tehdä päätös siitä mistä luovutaan, mutta tavoitteena on säilyttää se mikä on arvokasta.

Osaavat tekijät niin työntekijät kuin vapaaehtoiset omalla paikallaan ovat tärkeitä, jotta tämä kaikki voisi toteutua arkielämässä. Seurakuntalaisissa on uskomattoman paljon osaamista, kun heille annetaan mahdollisuuksia. Usein kuulee sanottavan, ettei minulla ole mitään erityistä, mutta lähdin mukaan kun pyydettiin. Tärkeää on lähteä mukaan ja antaa oma panoksensa yhteiseksi hyväksi ja omaksi iloksi.

Tehokkaat ja laadukkaat toimintaprosessit ovat tärkeitä, jotta työnteko olisi sujuvaa eikä aika tuhraantuisi huonoon suunnitteluun tai hoitamattomiin asioihin. Isoäitini neuvo oli: vie mennessäsi ja tuo tullessasi. Se oli hyvää työnsuunnittelua.

Vuorovaikutteinen viestintä on tämän päivän mediayhteiskunnassa entistä tärkeämpää. Enää ei riitä rivi-ilmoitus Somero-lehdessä, vaan seurakunnan pitää olla mukana mobiilissa maailmassa. Viestinnän tulee olla kaksisuuntaista, jotta paremmin kuulisimme seurakuntalaisten toiveita ja tarpeita.

Tämä kaikki tarvitsee toteutuakseen aktiivista ja taitavaa johtamista. Sitä kirkkoherran työ on ensisijaisesti muiden papin töiden ohella. Hengellinen johtajuus ei ole vain yksi johtamisen muoto, vaan kirkollisen johtamisen ydin. Jos se puuttuu, niin muu johtaminen on vain kuorta, mutta pelkkä hengellinen johtaminen ei riitä ilman hyvää yleisjohtamista.

Augsburgin tunnustus toteaa kirkosta (kohta VII): "Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan"...  Tässä luottamuksessa on hyvä rakentaa seurakuntaa tuleville sukupolville.