Kirkon murros

Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet kirkon ja seurakuntien toiminnassa hyvin haastavia. Yhtenä syynä on ollut uskonnonvapauslain muutos 2003, joka poisti viimeisenkin säpin kirkon ovelta. Varsinkin nuoret aikuiset ovat jättäneet kirkon. Toisaalta samaan aikaan juuri nuorten aikuisten joukossa (18-29 v)kirkkoon liittyvien määrä on kaikein suurin. Teemme seurakuntatyössä monia asioita oikein ja nuoret aikuiset palaavat takaisin kirkkoon. Toinen taloudellisesti merkittävä tekijä on ollut 2008 alkanut taloudellinen taantuma, joka ilmeisti on muuttumassa pysyväksi rakenteiden murrokseksi. Kun rahantulo loppuu, niin on pitänyt miettiä mikä on tärkeää ja oleellista seurakunnan toiminnassa.

Menneinä vuosikymmeninä hyvälle papille riitti, että osasi Raamatun ja virsikirjan sisällön. Kirkkoherran piti tuntea tarkasti myös kirkkolain pykälät. Nykyään sekä rivipapin että kirkkoherran tulee tuntea näiden edellisten lisäksi sekä tilikirja että käyttöohje. Talousasiat ovat entistä tärkeämpiä kirkollisverotuottojen vähetessä. Samaan aikaan tapahtuva tietotekniikan esiinmarssi edellyttää myös erilaisten laitteiden käyttöohjekirjojen selaamista. Yleensä ohjeita tutkitaan vasta sitten, kun mikään ei toimi ;)

Näyttää siltä, että paluuta vanhaan kansankirkollisuuteen ei ole olemassa. Siksi on ryhdyttävä rakentamaan kansankirkko 2.0. Tuskin kenelläkään on kovin selkeää kuvaa siitä millainen kirkko on parin vuosikymmenen kuluttua. Siinä on varmasti paljon sitä hyvää, jonka varassa seurakunnat ovat toimineet vuosisatojen ajan, mutta samaan aikaan siinä on myös paljon uutta ja ajanmukaista.

Rakenteellisten muutosten ohella, minusta seurakunnassa tulisi olla tavoitteena yhteisen ihmisläheisen toimintatavan rakentaminen paikallisia perinteitä kunnioittaen. Seurakunnan tulisi olla siellä missä ihmiset ovat. Se tapahtuu työtekijöiden tavoitettavuutta ja näkyvyyttä lisäämällä, mikä ei ole helppoa jo pitkien matkojen vuoksi. Jotta paikallisuus toteutuisi, niin seurakuntalaisten vapaaehtoiselle työpanokselle pitäisi antaa tilaa ja mahdollisuuksia. Erityisesti toimintaa olisi hyvä suunnata lapsiin ja nuoriin sekä nuoriin aikuisiin ja lapsiperheisiin. Heissä on tulevaisuus!