Opintomatka Englantiin 2002

Englanti – lähellä ja kaukana 

Englannissa monet asiat ovat paradoksaalisesti samantapaisia kuin Suomessa, mutta silti yhteiskunnan rakenne perustuu toisenlaisiin valintoihin ja ratkaisuihin. Pappisliiton ja Diakoniatyöntekijäliiton keväinen opintomatka (2002) tutustutti matkalaiset Anglikaanisen kirkon yhteiskunnalliseen työhön ja englantilaiseen elämäntapaan Manchesterissä ja Lontoossa.

Kun saavuimme Manchesteriin meitä vastassa oli pelastusarmeijan upseeri, joka työtovereidensa kanssa kertoi ekumeenisesta hengellisestä työstä lentokentällä. Kenttää hoitava yksityinen yhtiö oli omalla kustannuksellaan järjestänyt paikallisille seurakunnille kappelin kentän kolmeen terminaaliin sekä tarvittavat toimistotilat. Se oli katsonut tarpeelliseksi, että lentomatkustajat ja kentän henkilökunta saivat tarvittaessa hengellistä tukea. Seurakunnat puolestaan huolehtivat työntekijöiden palkoista ja muista toimintakuluista.  

Yhteiskunnallisen vastuullisuuden avulla tämä yritys halusi ilmaista asiakkaille ja ympäröivälle yhteisölle taloudellisia arvoja suurempia merkityksiä. Englannissa yhteiskunnallinen vastuu näyttää olevan monille suuryrityksille tärkeä asia. 

Kirkot ja yhteiskunta

Manchester on teollisuuden ja osuustoiminnan kehto. Itä-Manchesterissa on yli satavuotias Trafford Parkin teollisuusalue, joka pitkän savupiipputeollisuuden taantumakauden jälkeen on uudistumassa nykyaikaiseksi teollisuus- ja palvelualueeksi. Se oli aikoinaan Länsi-Euroopan suurin teollisuusalue ja huippukautena siellä työskenteli 80.000 ihmistä. 

Nimi Greater Manchester Industrial Mission voi kuulostaa vanhalta jäänteeltä, mutta organisaation toiminta on ajanmukaista. Toiminnanjohtajana on anglikaaninen pappi ja työn tukikohtana on katolisten omistama St Anthony´s  Centre for Church and Industry toimintakeskus, joka sijaitsee aivan Trafford Parkin keskellä. He työskentelevät ihmisten arkipäiväisen työn äärellä ja toimintaa sävyttää herk­kyys vastata ihmisten tarpeisiin. Teollisuuslähetys on liittynyt monin sitein ympäröivään yhteiskuntaan ja yhteistyötä  tehdään monien paikallisten yritysten, yhteisöjen ja ammattiliittojen kanssa. Keskuksessa oli meneillään ensiapukurssi luottamusmiehille ja oli helppo liittyä matkatoverini toteamukseen, että kirkon tilat olivat todellakin hyvässä käytössä. 

Toimintakeskus osallistui koulutusprojektiin, jossa 15.000 työtöntä sai ilmaisen koulutuksen. Usein työttömyys on rakenteellista, koska työntekijän  taidot ja nykyaikaisen  työelämän osaamisvaatimukset eivät kohtaa. Englannissa työttömyysturva on suomalaista lyhempi ja pienempi. Myös ihmisen oma vastuu työllistymisestä on yksityisten työnvälitystoimistojen maassa paljon suurempi kuin meillä. Työttömyys, köyhyys ja syrjäytyminen periytyvät helposti isoisältä pojanpojalle ja täsmäkoulutus on tärkeää syrjäytymisen estämiseksi. 

Projektissa työttömät oppivat modernissa työelämässä tarvittavia taitoja. He saivat myös työkokemusta toimiessaan palkattomina avustajina heinäkuun lopussa pidetyissä Brittiläisen Kansainyhteisön kisoissa, kun he opastivat miljoonaa kisavierasta. Ennen kaikkea projektissa pyrittiin palauttamaan työttömien itsetunto ja kyky hakea työtä, sillä englantilaisessa yhteiskunnassa et ole olemassa ellei sinulla ole työpaikkaa. Ihmisille haluttiin rakentaa parempi tulevaisuus ja tässä suhteessa kirkoillakin on yhteiskunnallinen vastuunsa. 

Sain myös pienen kosketuksen todelliseen elämään, kun pyrin amerikkalaisen Wal-Mart /ASDA tavarataloketjun myyjäksi. Englannissa monet uudet työpaikat ovat osa-aikaisia ja matalasti palkattuja  palveluammatteja. Työelämän muita ongelmia ovat työn jatkumisen epävarmuus, pätkä- ja  viikonlopputyö sekä turvattomuus työssä ja työstressi. Huolimatta monipuolisesta  teologisesta loppututkinnosta ja sujuvasta suomen kielen taidostani en ”tällä kertaa” päässyt ovihaastattelua pidemmälle.

Käytännöllinen joustavuus   

Englantilaisten kirkkojen toimintaa sävyttää sekä rakenteellinen että toiminnallinen joustavuus. Meille ekumenia on mahdollisuus, heille se on monasti välttämättömyys jonkin tärkeän toimin­nan ylläpitämiseksi. Itä-Manchesterissä  on kolme anglikaanista seurakuntaa, jotka ovat päättäneet yhdistää voimansa ja luopua kolmesta kirkosta. Syynä on väestörakenteen muutos. Tarkoituksena on rakentaa kolmen kirkon tilalle yksi uusi toimintakeskus, jossa  voidaan tarjota toimintaa seurakuntalaisille aamusta iltaan viikon jokaisena päivänä. 

Manchesterin keskustassa oli Unitaarinen kirkko, joka sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa. Kirkon yläpuolella oli seitsemän kerrosta toimistoja, joiden vuokratuloilla ylläpidettiin kirkon toimintaa. Kirkon arkkitehtuuri oli mielenkiintoinen, sillä sen pohja oli pyöreä ja alttaripöytä oli keskellä kirkkoa. 

Seurakuntien virkarakenne on ohut. Päätoimiset työntekijät  ovat lähinnä pappeja ja heillä on apunaan osa‑aikaisia tai vapaaehtoisia työntekijöitä. Diakoniatyön mahdollisuudet vaihtelevat hiippakunnasta toiseen. Diakonit ovat usein pappiskou­lutukses­sa olevia henkilöitä. Vapaaehtoisten merkitys seurakunnan toiminnan kannalta vaikutti tärkeäl­tä.

Joustavuus ulottui myös seurakunnan jäsenyyteen, joka Englannissa ymmärretään hieman toisella tavalla kuin Suomessa.  Kun yritimme kysyä seurakunnan jäsenmäärää, niin vastaukset olivat epämääräisiä. Enemmänkin haluttiin kertoa miten paljon ihmisiä asuu seurakunnan vaikutuspiirissä. Varsinaisia  vaaliluetteloihin kirjattuja jäseniä on seurakunnissa vähemmän. Lontoon alueella Anglikaanisella kirkolla on tavoitteena saavuttaa 70.000 jäsenen raja ja kyseessä on sentään miljoonakaupunki. 

Anglikaaninen kirkko haluaa rikkoa myytin, että se olisi taantuva kirkko. Meille kerrottiin että pappiskoulutuksessa on enemmän uusia opiskelijoita kuin aikoihin, lahjoitusten määrä on lisääntynyt ja myös seurakuntien varsinaisten jäsenten määrä on kasvussa. Kasvavissa seurakunnissa on sekä hyvin koulutettuja nuoria ammattilaisia tai  karibialaisen taustan omaavia.  

Kirkon ja yksityisten talous 

Englannin kirkkojen voimavarat ovat rajoitetummat kuin meidän kirkollisverolla rahoitetut palvelut. Varojen vähyys ei ole johtanut ainoastaan toiminnan joustavuuteen, vaan myös pyrkimykseen kustannustietoiseen toimin­taan ja aktiiviseen varainhankintaan.  Eräässä kirkossa kerrottiin, että sen ylläpitäminen maksoi 2 pun­­taa/minuutti. Lahjoituksia  sai laittaa lippaaseen. 

Monia projekteja rahoitetaan rekisteröityjen hyväntekeväisyyssäätiöiden toiminnan avulla. Järjestöjen merkitys yhteiskun­nan palvelujen tuottamisessa on suuri ja niiden rahankeruu on ammattimaista toimintaa. Mikäli lahjoittaja ilmoittaa henkilötietonsa ja hän on maksanut tuloveroa, niin valtio palauttaa hyväntekeväisyysjärjestölle lahjoittajan tuloverosta 28% lahjoitussumman lisäksi. 

Valtion järjestämän sairaanhoi­don ja koulutuksen lisäksi näillä aloilla toimi lukuisia yksityisiä sairaaloita ja kouluja. Lastenhoito ja asuminen on varsinkin Lontoossa huomattavasti kalliimpaa kuin Suomessa. Anglikaanisella kirkolla on myös 5.000 omaa koulua, jotka ovat pääasiassa ala-astetta vastaavia oppilaitoksia. Yhteiskunnan kolmas sektori hoitaa paljon sellaisia tehtäviä, jotka Suomessa kuuluvat viranomaisten tehtäviin.

 

Monta kulttuuria yhdessä 

Monikulttuurisuus ja ‑arvoisuus näkyi kaikkialla. Kiinalaisilla, italialaisilla, karibialaisilla, afrikkalaisilla, pakis­tanilaisilla ja bangladeshilaisilla oli omat kaupunginosansa ja palvelunsa. Väkirikkaassa maas­sa riittää ihmisiä omiin alakulttuureihinsa. Globalisaatio käveli vastaan Lontoon kaduilla. Samoin yhteiskunnan maallistuminen vaikutti olevan pidemmällä kuin Suomessa. 

Kun kävelimme Lontoon Cityn pilvenpiirtäjien katveesta vartioiden katseiden alta vain parin korttelin päähän Spitalfieldsin alueelle, niin sielunmaisema muuttui kansainvälisten rahoitusyhtiöiden virkailijoiden kiireisestä hyörinästä työttömien ja osin syrjäytyneiden siirtolaisten ankeaan slummiin.

Huumeiden, prostituution ja rikollisuuden välinen kytkentä on vahva. Englannissa asuu alle 10 % EU:n väestöstä, mutta siellä tapahtuu lähes 40 % huumekuole­mista.  Vieroitushoitoon pääsee helpoimmin, jos on vankilassa. Suomessa asuinalueiden syrjäytymiskierre ja eriytyminen ei ole edennyt näin pitkälle. Valitettavasti kurjistuminen ei toteudu vain kuntien, vaan myös maakuntien ja valtioiden kohdalla.

Kun siirtolaisuus Suomeen lisääntyy, niin mekin joudumme ratkomaan samanlaisia ongelmia kuin Englannissa. Syntyykö maahamme monimuotoiset työmarkkinat, vai leimautuvatko maa­hanmuuttajat heikosti palkattujen palvelualojen työntekijöiksi. Nykyään asuinalueet ovat melko tasapäisiä, mutta syntyykö tulevaisuudessa köyhien ja vauraiden kaupunginosat ja sitä myöten myös maahanmuuttajien omat kulttuurit ja elinkeinot suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle.­ Vai osaammeko kotouttaa muista kulttuureista tulevat rikastuttamaan suomalaista yhteiskuntaa?

 

Yksityinen maailma 

Englantilainen yhteiskunta on pitkälti privatisoitunut projektiyhteiskunta, jossa jonkin asian ratkaisemiseksi voitiin perustaa monen toimijan projekti. Kunnalla ei vaikuta olevan

samanlaista kokonaisvaltaista vastuuta asukkaiden ympäristöstä ja hyvinvoinnista kuin suoma­laisella kunnalla. Tämän kehityksen alkuna pidettiin yleisesti pääministeri Thatcherin kaudella tapahtuneita muutoksia hyvinvointipalveluissa.  

Yksityistyminen ja syrjäytyminen näkyivät myös toisella tavalla. Kaikkialla näkyi aitauksia ja valvontakameroita. Lontoon hienostokaupunginosissa oli jopa portit yksityisillä kaduilla, jonne vain asukkaat saattoivat ajaa Jaguaarinsa tai Bentleynsä.  Manchesterin kapeilla laitakaduilla oli portit kadun molemmissa päissä, jotta asukkaiden tavaroita ei vietäisi pois.

Kun puhutaan suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen säilyttämisestä, niin toivoisi yhteiskunnan olevan tasavertaisesti mahdollistava yhteiskunta, joka takaa kaikille yhtä hyvät mahdollisuudet kehittää lahjojaan ja tavoitella syntyperästään riippumatta onneaan maailmassa. Tässä suhteessa kaikki toimenpiteet syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi ovat erittäin tärkeitä.

 

Kaupunkityö

Yksi suurkaupunkityön projekti on ”The London Challence”, jossa sitoudutaan viemään evankeliumia eteenpäin uusilla ja tuoreilla tavoilla luopumatta kuitenkaan seurakuntien perustoiminnasta.  Samalla halutaan asua ulos perinteisestä seurakuntarakenteesta kokeilemalla  nuoriso-, solu-  tai verkostoseurakuntia. Ohjelmaa kehitetään Alfa- ja Emmaus-kurssien virikkeiden suuntaan. Tärkeänä tavoitteena on kouluttaa seurakuntalaiset toimimaan maallikkopappeina ja evankelistoina. Samoin nuorisotyö on yksi ohjelman kehittämiskohteita. Tavoitteena on palvella kaikkia lontoolaisia heidän taustoistaan riippumatta ja osoittaa Jumalan rakkautta myös sosiaalisen työn avulla.  Projekti pyrkii luomaan myös kansainvälisiä yhteyksiä.

 

Tuliaisia kotimaahan 

Englantilaisilla  kirkoilla on pitkät perinteet yhteiskunnallisessa työssä. Anglikaaninen kirkko on tosin viime aikoina vähentänyt osuuttaan  tässä toiminnassa. Erityistä osaamista kirkoilla on käytännön ekumeeniassa, kulttuurien kohtaamisessa ja suurkaupunkityössä. Kirkot ovat myös rakenteellisesti sopeuttaneet toimintansa taloudellisiin realiteetteihin ja työskentelevät seurakuntalaisten aktiivisuuden lisäämiseksi. Omaksi vaikutelmakseni jäi, että nuoriso- ja diakoniatyö eivät ole niin vahvoja kuin Suomessa ja ympäristöasiat ovat huonommalla tolalla kuin täällä. Varsinkin Lontoossa arvostin suomalaista jätehuoltoa, panttipullojärjestelmää ja paperinkierrätystä. 

Kaikilla työntekijöillä ei ole mahdollisuutta opintomatkaan tai vuorotteluvapaaseen. Olisikin hienoa, jos kirkon yhteisillä varoilla voitaisiin lähettää vuosittain jo muutaman  vuoden työkoke­muksen omaavia hengellisiä työntekijöitä ulkomaille toisen kirkon palvelukseen 1‑3 kk:n jaksoksi tutustumaan vieraaseen kulttuuriin ja toisenlaiseen toimintaympäristöön. Tekemällä yhdessä seura­kuntatyötä oppii toisen kirkon parhaita käytäntöjä ja myös toisinpäin. Laatuammattilaiset kutsuvat menetelmää benchmarkingiksi.

Kansainvälisten suhteiden verkosto ei ole haitaksi globaalissa maailmassa ja tässä suhteessa sekä yhteyksiä  muualle maailmaan että toimintaa ulkosuomalaisten parissa on edelleenkin kehitettävä. Samalla oma kirkkomme saisi hiljalleen arvokasta henkistä pääomaa ja uusia virikkeitä, jotka voivat synnyttää uusia toimintatapoja ja tulevaisuudessa auttaa seurakuntia sopeutumaan paremmin muutoksiin. 

Lasse Mustonen

Turun Martinseurakunnan pastori 

Kirjoittaja on viime vuosina  pyrkinyt perehtymään seurakuntatyön laatu- ja ympäristökysymyksiin sekä aikaisemmin  yhteiskunnalliseen työhön Nokian ja UPM-Kymmenen palveluksessa ja vastaa nykyään seurakuntapastorina rippikoulutyön kehittämisestä Turun Martinseurakunnassa.

Julkaistu Suomen Kirkon Pappislliiton Crux-lehdessä syksyllä 2002. Kirjoitusta on lyhennetty lopusta.