Radiosaarna 26.12.2013

Saarna

Radiojumalanpalvelus 26.12.2013 klo 10.00 Turun Martinkirkko

pastori Lasse Mustonen

(Luuk 12:8-12  ja Apt 6:8,11-15,7:51-60)

 

Aloitus          

Se oli väärä tuomio! Hänet tuomittiin väärin perustein, väärässä tuomioistuimessa ja valheellisin todistein. Stefanos oli syytön! Hän vain yritti auttaa köyhiä ja kertoa uskostaan Jeesukseen.

Itse asiassa Stefanosta ei edes tuomittu, vaan raivostunut kansa raahasi hänet Jerusalemin ulkopuolelle ja kivitti hänet oman käden oikeudella. Stefanos oli ensimmäinen kristitty marttyyri eikä suinkaan viimeinen. Kenenkään ei tulisi joutua tuomituksi vakaumuksensa tähden, jos oma näkemys ei aiheuta vahinkoa toisille ihmisille.

 Jumalan pojan hauraus 

Kaikki alkoi joulusta, kun Jumalan Poika syntyi vaatimattomaan talliin. Maailmankaikkeuden Luoja tuli maailmaan pieneksi, heikoksi lapseksi. Nukkuessaan seimessä Jeesus-lapsi oli haavoittuva ja avuton pienokainen. 

Jeesus syntyi rajalliseksi ja hauraaksi ihmiseksi, jotta ääretön ja tuonpuoleinen Kaikkivaltias Jumala voisi olla meidän kanssamme tässä näkyvässä maailmassa.

Joulupäivästä tapaninpäivään 

Kalenterissa jouluyön ja tapaninpäivän välissä on vain yksi yö.  Matka Jeesuksen seimeltä Stefanoksen kivittämiseen kesti historiallisesti neljä vuosikymmentä.  Jeesus syntyi hieman ennen ajanlaskun alkua ja Stefanoksen - Tapanin - kivittäminen tapahtui noin vuoden 35 tienoilla.

Tuona aikana Jeesus varttui aikuiseksi, toimi kolmisen vuotta julkisesti opettaen ja tehden ihmetekoja. Lopulta hän kärsi ristinkuoleman ja nousi kuolleista pääsiäisaamuna.

Kristillinen seurakunta syntyi ensimmäisenä helluntaina. Pelokkaista ja osin jopa pettyneistä opetuslapsista tuli yllättäen rohkeita ylösnousemuksen todistajia ja evankeliumin julistajia. Kun kaikki näytti epäonnistuneen, niin alkoi uusi vaihe Jumalan pelastussuunnitelmassa. Haurasta ja heikosta oli tullut vahvaa.

 

Stefanoksen hauraus

Stefanos oli yksi seitsemästä miehestä, jotka valittiin avustamaan Jerusalemin alkuseurakunnan leskiä ja köyhiä. Hänen tehtävänsä vastasivat pitkälti diakonin työtä nykyajan seurakunnassa.

Stefanos teki työtään antautuneesti. Hänestä kerrotaan Raamatussa, että hän oli täynnä armoa, voimaa ja Pyhää Henkeä. Stefanoksen toiminta ja julistus herättivät vastustusta valtaapitävien juutalaisten piirissä. Niinpä hänen työnsä päätettiin lopettaa ja Stefanos piti saada tuomituksi tavalla taikka toisella.

Stefanoksen ääni vaikeni kivisateeseen, kun hän antoi henkensä, mutta kristillisen seurakunnan ja evankeliumin ääni ei vaiennut.

Seurakunnan hauraus ja voima        

Kristillisen seurakunnan suurin vahvuus tai tärkein omaisuus ei vielä tänäänkään päivänä ole kirkkojen komeissa seinissä tai hautausmaiden kauneudessa.  Se ei myöskään ole henkilökunnan erinomaisessa osaamisessa ja taitavuudessa eikä seurakuntalaisten ahkerassa aktiivisuudessa tai kirkko-organisaation hienoissa hallinnollisissa rakenteissa.

Vaikka tätä kaikkea tarvitaan kirkossa ja seurakuntatyössä, niin kirkon tärkein omaisuus on nimenomaan ihmisten sydämissä syntyvä usko ja rakkaus Jumalaan.  

Tärkeintä kirkon toiminnassa ei ole se mikä näkyy ulkoisesti, vaan se mikä on seurakunnan sisäinen voima. Kirkko ei ole vahva ulkoisen asemansa vuoksi, vaan evankeliumin armollisen sanoman johdosta.

Kirkko voi olla ulkoisesti hauras, heikko ja erehtyvä, mutta luottaessaan Jumalaan kirkko on vahva ja voimakas. Kirkon kallein aarre onkin ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Se kestää! 

Kristityn vahvuus    

Jokaisen yksittäisen kristityn vahvuus on Pyhän Hengen vaikuttama usko Jeesukseen. Stefanos ei tehnyt ihmeitä ja tunnustekoja omissa nimissään tai omassa voimassaan, vaan Stefanos luotti Jumalan Pyhän Hengen voimaan.

Jeesus itse sanoo:”… älkää olko huolissanne siitä mitä puhutte tai miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.” 

Nämä Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumissa tulivat todeksi Stefanoksen kohdalla Apostolien teoissa.  Puolustautuessaan syyttäjiään vastaan Stefanos sai voimaa ja viisautta Jumalalta.

Meidän kaikkien elämässä ei tapahdu suuria, näkyviä ihmeitä, mutta elämä itsessään on ihme. Fyysisessä, henkisessä ja hengellisessä heikkoudessaan ja hauraudessaan tämä ainutlaatuinen elämä on ihme, suuri ihme.

Vielä suurempi ihme on Pyhän Hengen meissä vaikuttama usko Jumalaan. Silloin, kun sinun uskosi tuntuu heikolta, niin juuri silloin, Kristuksella on tilaa olla väkevä ja voimakas sinussa.

Uskon näennäinen ristiriita - paradoksi - on siinä, että me voimme silmillämme nähdä vahvaa ja oikeassa olevaa uskoa. Heikko ja hauras usko jää helposti salaisuudeksi, sillä usko on kokonaan Jumalan armollista ja rakastavaa lahjaa.

Saulus Tarsolainen - vahvasta heikkoa

Stefanoksen kivitystä seurasi muuan fariseus nimeltään Saulus Tarsolainen. Kun hän oli myöhemmin matkalla Damaskokseen, niin taivaaseen astunut Jeesus ilmestyi hänelle ja Saulus kääntyi Kristuksen vainoojasta seuraajaksi.

Saulus Tarsolaisesta tuli pakanoiden apostoli Paavali, joka oli kristinuskon ensimmäinen teologi ja tärkeä lähetystyöntekijä. Uuden testamentin kirjeistä voimme lukea hänen tulkintaansa ylösnousemususkon sisällöstä. Kun kaikki näytti epäonnistuneen, niin alkoi uusi vaihe Jumalan pelastussuunnitelmassa. Haurasta ja heikosta oli tullut vahvaa.

 

Heikko ja armollinen usko

Kristillinen usko joutuu altistumaan epäilylle, epäuskolle ja jopa epäonnistumiselle. Usko saattaa näyttää ulkoisesti heikolta, mutta se on vahvaa ja elinvoimaista, koska se on kokonaan väkevän ja voimakkaan Jumalan lahjaa kristitylle. Silloin heikosta ja hauraasta tulee salatulla tavalla vahvaa ja voimakasta.

Juuri sen mikä tässä maailmassa näyttää heikolta, hauraalta ja haavoittuvalta. Sen Jumala on valinnut osoittaakseen armonsa, jotta ”maan päällä olisi rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Kuten enkelit ensimmäisenä jouluyönä lauloivat.

 

*****  

Saarnaa seurasi välittömästi kuorolaulu: Joulun rauhaa.

Tämä kirjallinen versio poikkeaa hieman radiossa esitetystä versiosta.

Palaa takaisin sivulle Hengellistä